Naisen parhaat ystävät

No ei nyt sentään. Mutta äärettömän hyödylliset kaverit. Erityisesti mokailevalle laiskimukselle. Kas tässä he ovat

Etikka ja sooda. Mitäpä ne eivät hoitaisi. Likainen kahvinkeitin, törkyinen tiskipöytä, pyykinhuuhtelu, ummehtunut matto... Kaikki hoituu.

Nyt pääsin sitten (jostain kumman syystä) testaamaan kuulemaani vinkkiä kodin putkimiehen korvaajasta. Ruokasoodaa tukkeutuneeseen lavuaariin, etikkaa perään ja voila! Niin pulpauttivat kaverukset vanhat synnit ylös, ulos ja nähtäväksi. Kyllä kelpaa. Ja luonto sekä putkisto kiittävät ystävällisemmästä vaihtoehdosta.

Syrjähyppy

Sillä lailla on hassusti käynyt, että on syttynyt intohimo lastenvaatteiden ompeluun. Tunnetusti en omaa esteettistä silmää, olen vähän laiska ja projektit jäävät levälleen. Mutta nyt on ihan käyttökelpoista tavaraa syntynyt. Outoa.

Mutta jottei nyt ihan pröystäilyksi menisi, niin katsellaas kuvia siitä, kuinka käy, kun iiiihan nopeesti, nyt äkkiä, pari minsaa vielä -tunnelmissa tekee resorikanttauksia (eikä edes jaksa etsi oikean väristä lankaa, mutta se nyt on pikkujuttuja). 

Kaksi hihaa. Molemmat ommeltu kieroon. Mutta siis missä se toisen resori on? Joo-o. Ne olis kässänopettajien sivuainekokeet muutaman kuukauden päästä. Pitäisköhän hakea? :D

Oops, I did it again

Palataan ajassa taakse päin. Vuoteen 2009, tarkemmin sen vuoden syksyyn. Sillon ehtoisa emäntä oli hieromassa tuttavuutta uuden keittiön kanssa. Kätevänä perheenäitinä hän siinä sitten jätti kukkakaalit ja porkkanat höyrystymään (koska silleen vitamiinit säilyy ja ruoka on siis superterveellistä, ju nou) vauvalleen. Koska ko. jälkikasvu oli nukkumassa, lady sammutti hellan ja jätti kattilan odottelemaan juniorin heräämistä.
Ainoa vaan, että tosiaan käänsi hän sitten nappulaa väärään suuntaan ja kattila jäi sille pienimmälle liekille porisemaan. Aika pitkäksi aikaa.

Sitä luulisi, ettei tuollaista mokaa toiste kävisi. No, suoranaisesti ei käynytkään. Nyt kävi niin, että oli hivenen liian iso liekki ja liian vähän vettä. Tästä seurasi kuvatunlainen herkkuateria, jota perillinen nro 2 ei päässyt jostain syystä testaamaan..

Mutta vanhalla mokailijan kokemuksella sitä ei  jäädä karsinogeenejä suremaan, huutelin kattilan, iskin takaisin liedelle ja vein pesueen ulkoilemaan. 
Ja tässä kohtaa tuli siis se virheen toisto. Ei ollut sammutettu se liekki ei. Se oli pienellä. Siellä siis silikonisiivilä ja kasari lämpenivät toisilleen. Onni onnettomuudessa heillä oli vettä seuranaan, tällä kertaa enemmän kuin liian vähän.

Joten hellät jäähyväiset luottokasarilleni. Monet hyvät puurot keitettiin yhdessä. Monet huonotkin, mutta pääsääntöisesti hyvin meillä meni. Ja siivilä... No, sun tilalle ostettiin toinen jo viime vuonna, joten moro.