Aikamoinen misu

Sanovat, että toisinaan lemmikit ja omistajansa alkavat muistuttaa toisiaan. Haluan tietenkin ajatella tämän niin, että olen nyt sitten vallaton kissanainen. Katsokaas, kun meille kotiutui tuo pentukissa. Ei muistettu enää miten hömelöitä nuo elukkavauvat voivat olla. Mutta voivathan ne. Jotenkin kuitenkin tunnistan näissä tempauksissa hengenheimolaiseni.

  Kahotkaas, kun ostin tulppaaneja. Oli muuten kivoja, ostin kahta väriä, toisissa kasvoi varsi, toisissa kukka. Hienolta näytti, just siltä, että Annun kukka-asetelmahan se siinä. No, mitäs pienistä. Sitten katselin, että jopa on raukat kärsineen näköisiä.

Kas vain, raadellut kukinnot.



Eikä muuten ole ainoa raadeltu asia. Sinne män Tarjoustalon superhalpa vahakangaspöytäliina. Hyvin palveli.