Eksyitkö? Olen pahoillani!

Ihmeellisiä asioita blogger kertoo. Useampikin ihmisraukka on pahaa aavistamatta googlettanut silikonisiivilää ja päätynyt tänne. Olen ihan suunnattoman pahoillani, pitäisi silikonisiivilöistä olla enemmän tietoa internetin ihmeellisessä maailmassa. Ehkä jatkossa harkitsen vastaavanlaisten termien tahallista väärinkirjoitusta? Ei tänne pitäisi kenenkään viattoman sielun joutua ihan vilpittömän tiedonhaun tuloksena.

Mutta niille, jotka täällä jostain syystä ihan tarkoituksella käyvät kerrottakoon, että luulisi viikonloppuna jyrähtävän. Meillä juhlitaan ja vaikka olen törkeästi kopioinut lasten pikkuserkun synttäreiltä ihanan jäätelöbaari-teeman, on kunnianhimoisia leivonnaisia suunnitelmissa. Kamera on latauksessa ja lauantaina leivotaan. Stay tuned.
No, kännykällähän mä ne kuitenkin kuvaan, ketä tässä yritetään huijata.

Pyykkärimuija

Jostain syystä on tullut viime aikoina perehdyttyä pyykinpesun ihmeelliseen maailmaan. Tieteen nimissä tuhlasin (no, en minä, mutta saman talouden rahoista maksettiin) Verkkokaupassa ihmeelliseen vihreeseen palloon. Tällaiseen:

 

Mikäs siinä, että ionit sitten pehmentäisi veden (muistakaa, älkää koskaan käyttäkö zeoliittipitoisia aineita!) ja siinä sitten tulisi puhdasta. Ihan varma en ole, että mikä on sitten se mekanismi, joka kannattelee likaa, ettei se heti uudestaan tartu vaatteeseen, mutta eihän sitä kaikkea tarvitse tietää. Voi iloita korealaisesta helisevästä muovipallosta. Keramiikkapalloja ja magneetteja siinä ainakin oli.

No, tieteen nimissä sitten pesin sillä pyykkiä. Ja voi vitsit, mustikkatahroja lukuunottamatta puhdasta tuli. Vaikkakin kahden pienen lapsen perheessä pyykki yleensä on oikeasti likaista, jäin miettimään, että ehkä kyse oli siitä, että pyykki oli siinä määrin puhdasta, että pelkkä vesipesukin olisi tepsinyt. Niinpä otettiin kovat aseet käyttöön ja pesin vaippapyykin pelkällä muovipallolla. Ja tittidii, yllättävän hyvin pallo pärjäsi, vaikka ohjeessa kehoitettiinkin hyvin likaisen pyykin kanssa käyttämään hiukan pesuainetta.

Niin tai näin, ihan vinkeä ja mitäpä sitä ei tieteen nimissä hömppäilisi. En osaa arvioida muovisen palleron ekologisuutta, liekö sitten yhtään parempi valinta kuin suomalainen ekopesuaine tai vaikka pesupähkinät. Mutta ihan hauska oli huomata, että ilman pesuainettakin tulee puhdasta, varsinkin, kun pinkki tahranpoistaja mainostaa, että sitä pitäisi livauttaa jokaiseen pesukoneelliseen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Miksihän niiden mittalusikka muuten on niin suuri, että suurinkin annosteluohjeistus on puoli mittaa..? Nerokasta menekinedistämistä?

Munkit kävi

Me shoppailtiin lapsimessuilla. Ostin donitsikoneen, kun oli vappu tulossa ja silleen. Semmonen pieni rimpula se oli, mukana tuli myyjän mukaan tosi hyvä ohjekin. Sellainen leivinjauhe pikamunkki-hässäkkä, että ei tartte malttamattoman munkinpaistajan olla hiiva-kärsivällinen.

No, koska kone oli niin kiva, tarvittiin ekaan satsiin yllättäen kolme aikuista ja kaksi lasta. Itse olin koneenkäyttäjä. Niin ja tein lasten kanssa taikinan. Ikävä kyllä mun lukutaidottomuus (desi ja ruokalusikka ovat yllättäen vähän erikokoiset) ei ollut lasten syytä, mutta taikinan lievä outous yritettiin paikata lisäjauholla ja maidolla.

Paistaminen oli lystiä. Yksi pursotteli taikinaa kattilaan, toinen käänteli ja nosteli munkkeja syömäpuikoilla ja kolmas vastasi sokeroinnista. Siinä oli tiimihenki korkealla. Lastenhoitonakin saanut oli tietysti kateellinen meidän supertiimille.

Aivan mahtavan vinkeä laite, varmasti parempiakin markkinoilla on, mutta hintaansa nähden hupaisa. Vaikka aaton taikina olikin vähän improvisoitu, saatiin siitä nättejä pikkumunkkeja.

Laite siis tursottaa taikinaa, kun painaa kahvasta. Taikina tulee donitsin muotoisena ja leikkantuu irti, kun painamisen lopettaa. Taikinan koostumus on siis aika oleellinen juttu, täydellinen koostumus on vielä selvittämättä.

 Huomatkaa testimunkkipallura.
 

Syy tähän tuskin oli koneessa, ehkä käyttäjässä kuitenkin. Ja hei, sydänmunkki!

Ja valmis keko, josta löytyi myös jalallinen munkki ja ikuisuusmunkki. Nam nam, hyviä olivat. Paitsi toi yksi, se oli vähän palanut.

 Vaan ehkä ensi kerralla peljaan sen hiivataikinan kanssa. Kyllä nämä kaikille maistuivat, mutta musta jotain jäi puuttumaan.

Ai missä se moka ja hauska osuus oli? No joo, nyt ei sellaista ollut. Sori. Tai jos on välineurheilija, kuten minä, se hauska osuus oli munkkikone.

Eikä tässä vielä kaikki, järkytän maailmaanne ja kerron, että seuraava bloggaus onkin pyykinpesuaiheinen. Eikä siinä välttämättä ole mokaa. Sitä seuraava kirjoitelma on kyllä sitten varmasti mokasta, lupaan. On taas synttärileivonnatkin tulossa, joten eiköhän tässä materiaalia saada. Cake popsit nimittäin houkuttaisivat.