Mikäs siinä, että ionit sitten pehmentäisi veden (muistakaa, älkää koskaan käyttäkö zeoliittipitoisia aineita!) ja siinä sitten tulisi puhdasta. Ihan varma en ole, että mikä on sitten se mekanismi, joka kannattelee likaa, ettei se heti uudestaan tartu vaatteeseen, mutta eihän sitä kaikkea tarvitse tietää. Voi iloita korealaisesta helisevästä muovipallosta. Keramiikkapalloja ja magneetteja siinä ainakin oli.
No, tieteen nimissä sitten pesin sillä pyykkiä. Ja voi vitsit, mustikkatahroja lukuunottamatta puhdasta tuli. Vaikkakin kahden pienen lapsen perheessä pyykki yleensä on oikeasti likaista, jäin miettimään, että ehkä kyse oli siitä, että pyykki oli siinä määrin puhdasta, että pelkkä vesipesukin olisi tepsinyt. Niinpä otettiin kovat aseet käyttöön ja pesin vaippapyykin pelkällä muovipallolla. Ja tittidii, yllättävän hyvin pallo pärjäsi, vaikka ohjeessa kehoitettiinkin hyvin likaisen pyykin kanssa käyttämään hiukan pesuainetta.
Niin tai näin, ihan vinkeä ja mitäpä sitä ei tieteen nimissä hömppäilisi. En osaa arvioida muovisen palleron ekologisuutta, liekö sitten yhtään parempi valinta kuin suomalainen ekopesuaine tai vaikka pesupähkinät. Mutta ihan hauska oli huomata, että ilman pesuainettakin tulee puhdasta, varsinkin, kun pinkki tahranpoistaja mainostaa, että sitä pitäisi livauttaa jokaiseen pesukoneelliseen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Miksihän niiden mittalusikka muuten on niin suuri, että suurinkin annosteluohjeistus on puoli mittaa..? Nerokasta menekinedistämistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti