Kerron nyt muutaman tosiasian. Kun imelletetyn perunalaatikon ohjeessa lukee, että annetaan imeltyä lämpimässä paikassa vähintään kolme tuntia, mieluiten yön yli, ei lämpimällä paikalla sitten tarkoiteta mitään patterin vierusta. Ei, vaikka patteri olisi vedottomassa ja suorastaan kuumassa vaatehuoneessa ja kätevä tsi-emäntä olisi rakentanut pyyhkeistä lisälämmittimen. Kas, silloin on aamulla pilaantunutta perunaa kattilallinen. Söimme sitten jouluna 2010 Saarioisten perunalootaa.
Lämmin tarkoittaa siis 50-70 asteista lämpöä. Ne on ne amylaasit ja silleen nääs. Että jos on alle 50 astetta menee pilalle ja jos on yli 75 jauhot "palaa". Kas, kun eivät viitsineet sitä varsinaisesti ohjeeseen kirjoittaa.
Toinen tosiasia olisi sitten se, että meidän kaasu-uunissa on hieno säätönappula, voi kuulkaa säätää kahdeksaan eri lämpötilaan. Kokemus on osittanut, että ykkönen on noin 140 ja kasi 180, hyvänä päivänä ehkä 220 astetta. Että onnea tähän yhtälöön sitten vaan.
Eipä mitään, kyllähän minä yhden perunalaatikon imellytän. Se on paistinlasta uuniluukun väliin vaan ja ei kun valvomaan. Ne muuten suosittelee reseptin lukemista ennakkoon varmaan juurikin siksi, ettei sitä kymmenen aikaan illalla huomaisi, että vähintään kolme tuntia pitäisi sitten valvoa, mieluiten koko yö. Nukkuminen ja kaasu ei tuntunut kovinkaan turvalliselta, vaikka meidän liesi siis selvästi on enemmänkin sammuja kuin toimija. Mutta valvominen ja paistomittari kannattivat, hyvin imeltyi.
Ja mites sitten jouluaamun perinne, riisipuuro? Opittu oli viimevuotinen läksy tässäkin suhteessa. Pienimmänkin polttimen liekki pienimmällä tehollaan on liikaa. Sisäinen insinöörini ratkaisi pulman näinkin paloturvallisesti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti